Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vegaanihaaste ja miksi en ole ollut jo vegaani

4.1.2020

Joulukuussa luin pitkästä aikaa ihan konkreettisen kirjan. Kirjan laina-aika oli vain kaksi viikkoa, joten se oli myös pakko lukea nopeasti. Kirjan nimi oli Lihan loppu, ja sen on kirjoittanut Suvi Auvinen. Kirja herätti, se mietitytti ja sai aikaan suuria tunnontuskia.

Sen johdosta en voinut enää perustella itselleni oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa, kuin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen. Olen monena tammikuuna pohtinut osallistumista haasteeseen, mutta syystä tai toisesta se on silti jäänyt. Olen kyllä menneinä vuosina muuttanut ruokavaliotani nimenomaan tammikuussa. Joku vuosi sitten päätin kokeilla sokeritonta kuukautta, joka venyikin yli vuoden mittaiseksi. Toisen lapsen allergiaepäilyiden vuoksi olin myös yhden talven mitä erilaisimmilla ruokavaliokokeiluilla.

Vegaaniset nopeat pitaleivät

Miksi en ole jo vegaani?

Silti vegaanihaastetta en ole kokeillut aiemmin, en ainakaan näin tammikuussa. Mutta olen kyllä kokeillut vegaaniutta jo 90-luvulla, jolloin se oli ainakin kolme kertaa haastavampaa kuin nyt. Silloin ei ollut kauramaitoja, kaurakermoja, soijavanukkaita tai edes liotettuja papuja purkissa kaupan hyllyillä. Pavut ja linssit haettiin etnisistä kaupoista, ja ne ihan itse liotettiin, keitettiin ja pakastettiin suuremmissa erissä. Ei siis ihme, että silloin vegaaninen ruokavalio vain yksinkertaisesti tuntui liian haastavalta.

Itse tosiaan kokeilin sitä lukioaikana. Se oli suhteellisen helppoa niinä päivinä, kun ruoan sai ilmaiseksi koulusta. Ilmaisutaidelukiossa kasvisruokailu oli lähes normaalia, joten vegaanistakin ruokaa oli jo silloin tarjolla. Mutta viikonloput ja itse tehty ruoka oli sen sijaan se vaikeampi osuus, eikä oma kiinnostus ja ajankäyttö silloin riittänyt niin pitkälle, että vegaanius olisi jäänyt arkiseksi. Aika pian päädyin siis lopulta lakto-ovo-vegetariseen ruokavaliooni, eli kasvisruokavalioon, joka sisältää myös maito- ja munatuotteita.

Myöhemmin opiskeluaikoina tekstiilimateriaaliluonnoilla opin myös erot oikean villan, nahkan ja tekokuitujen välillä. Pelkkä eläintenoikeudet eivät siis enää ajaneet sen yli, että luontoarvoissa myös tekokuitu ja polyesteri eivät ole niitä parhaimpia materiaaleja. Silloin vegaanius oli nimittäin myös niin kokonaisvaltaista, etten vain suostunut luopumaan villasukista tai villakangastakistani. Nyt tätä painetta ei ole enää mukana, vaan vegaani voi olla pelkästään myös ruokavalio.

Vegaani ja villatuotteet

Tälläkin hetkellä koen, ettei absoluuttinen kieltäminen ole minua varten. Koen tärkeäksi ajatella ja elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mutta esim kotimaisen villan käyttäminen voi kuulua silti arkeeni, vaikka en söisikään mitään eläinperäisiä tuotteita.

Tämän synninpäästön sain myös Lihan loppu-kirjasta. Tärkeintä ei ole suurien massojen siirtyminen yhtäkkiä absoluuttisiksi vegaaneiksi. Tärkeintä on lihan syömisen kohtuullistaminen, ja pikkuhiljaa siitä luopuminen. Samalla vesimäärällä saamme joko yhden kilon lihaa, tai noin kymmenen kiloa papuja, viljaa tai muita palkokasveja. Eli siis kymmenen kertaa enemmän ruokaa syötäväksi.

Omat kompastuskiveni vegaanisessa ruokavaliossa

Syön jo nyt lounaani lähes vegaanisesti. Tarjolla on lähes kaikkia kasvipohjaisia korvikkeita, nykyään jopa lähikaupassani, ettei minulla ole ollut hankaluuksia lämpimän ruoan suhteen.

Olen oppinut kuluneen vuoden aikana myös aika taitavaksi vegaanisen leivonnaisen leipojaksi. Kehitettävää on yhä, ja aina kaikki ei vain onnistu. Mutta kokeilunhalua on ollut myös puolisollani sekä lapsilla, joten leivonnaiset saadaan kyllä haltuun. Sen sijaan haasteet tulevat juurikin aamupaloissa, välipaloissa, kokouseväissä ja juhlissa.

Olen elänyt aikoja, jolloin en syönyt mitään aamupalaa. Nyt syön ehkä leivän tai hedelmän, sekä juon teetä. Aionkin opetella juomaan smoothieta, syömään edes kaurajugun tai tekemään itse jotain vegaanista hyvää mysliä. Kokouseväätkin täytynee vaihtaa vähän terveellisimpiin kuin suklaa ja laku, tai nyt edes maidottomaan suklaaseen jos vaihtaisi. Vegaanihaasteen myötä sähköpostiin kilahtaa kuitenkin joka aamu vinkkejä vegaanisiin ruokiin, sekä vegaanisia reseptejä. Jo ihan niidenkin vuoksi haasteeseen oli helppo ryhtyä.

Ja koska olen ollut kasvissyöjä jo yli 20 vuotta, harvemmin enää tuijottelen tai luen tuoteselosteita. Onneksi siihenkin muuten löytyi kätevä apu, eli VegaaniSkanneri! Latasin sen puhelimeeni jo viime viikolla, ja pari onnistunutta kauppareissua olen sen avulla jo tehnyt. Se siis lukee vain tuotteen viivakoodin, ja kertoo sen jälkeen soveltuuko tuote ruokavalioon. Ruokavalion voi määrittää itse, vaihtoehtoina on vegaanin lisäksi myös lakto-ovo tai gluteeniton.

Vegaanista leivontaa

Tammikuu on aina ollut hitusen haasteellinen näihin kokeiluihin jo senkin vuoksi, että esikoisen synttärit on tammikuussa. Olemme kuitenkin tehneet vegaanista leivontaa jo pariinkin juhliin, joten eiköhän se mene jo puoliksi rutiinilla. Seuraavaksi aiomme tosin testata vegaanista täytekakkua. Tai riippuu toki siitä, millaisen kakkutoiveen lapsi oikein tekee.

Nyt jo minulta löytyy siis myös vegaanista leivontaa ohjeista, ja jos olet mukana haasteessa, niin toivottavasti näistä löytyy jotain inspiroivaa.

Vegaanihaasteesta vegaaniksi?

Kuten jo sanoin, on vegaaninen ruoan laitto ollut minulle jo aika normaali jonkin aikaa. Tämä haaste toivottavasti vahvistaa omaa luottamustani siihen, että vegaanisen ruoan syöminen voi oikeastaan olla se oma juttuni.

En ole asettanut mitään paineita jatkoa varten. Otin haasteen vastaan, ja tällä nyt mennään. Olen oikeastaan aika innoissani, ja saa nähdä johtaako tämä isompaan ruokaremonttiin. Toivottavasti.

Lisää haasteen etenemisestä voi seurata esim Instastoorien kautta.

Haluatko jakaa tekstin vielä kaverille?

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.