Lapset opettavat usein vanhempiaan, vaikka saatamme luulla toista. Ihan huomaamatta viisivuotiaamme on oppinut lukemaan, laskee ekaluokkalaisten laskuja ja haluaisi jo kouluun. Hän pelaa isänsä kanssa Trivial Pursuitia vuodelta ´96, ja vie lelupäivänä päiväkotiin matikkapelin. Rakentaa legoja, opettaa PikkuSiskolleenkin laskujen alkeita ja on aika hyvä jo Muuttuvassa Labyrintissäkin. Aina välillä mietin kuinka lapset tulevat…
Huomaan hymyileväni yhä enemmän. Talven ankeus on poistumassa, aurinko paistaa vielä kotiin päästessäkin ja sokeriton elämä ei tunnu enää missään. Mennään sokerittomasti siis vielä maaliskuukin. Sain Lankasatamasta oikein keväisen inspiraatiopaketin, ja nyt sormet eivät malta lopettaa neulomista. Neuloin puolikkaan hihan samalla kun minut valittiin Marttayhdistykseni hallitukseen jatkokierrokselle, ja lisää kotona lasten nukkuessa. Olen…
Tämän viikon vinkkinä on palmikot. En itse jaksa juurikaan lukea ohjeita, vaan suunnittelen työt omassa päässäni. Tai oikeastaan mies tekee laskut päässään, ja minä neulon sen mukaan. Meillä neulominenkin on siis ryhmätyötä. Eli ensin mittailen kuinka monta silmukkaa haluttuun lankaan ja työhön, ja sen jälkeen mies laskee monella se jakautuu sopivasti. Esim. 159…
Noin vuosi sitten Mehukekkereillä oli juuri alkanut vuoden mittainen tekstiilienkierrättämiseen liittyvä haasteeni, ja ensimmäisinä viikkoina syntyi matot jotka innostivat muitakin. Alkuperäinen idea muokkautui kangasroskiksen, Pinterestin ja tekemisen kautta, ja oli todella hienoa nähdä miten idea levisi muuallekin. Ja olihan ne matot aika hienot, on edelleen käytössä. Kävin viikko sitten pitkästä aikaa paikallisessa Eurokankaassa,…
Olemme sopineet lapsen kanssa, että hän saa oman kirjastokortin heti kun osaa lukea kunnolla. Koska odottavan aika on pitkä ja innostus on tällä hetkellä enemmän laskuihin kuin lukemiseen, päätimme piristää kirjastoreissuja jo hieman etukäteen. Minä löysin kaapista vanhasta lakanasta aikoinaan leikatut ja saumuroidut palat jotka kaipasivat sitä jotain. Flunssaisena päivänä teippasimme kankaat pöytään…
Tällä viikolla huomasin selittäväni perheemme ruokailutapoja neuvolassa, sillä terveydenhoitaja vilpittömästi halusi tietää miten viisivuotias lapsemme ei nirsoile. Minulle asia on niin normaali, etten ole kokenut sitä erikoiseksi. Ymmärsin kuitenkin hoitajan puheista, että erittäin moni viisivuotias hallitsee elämäänsä juuri ruuan kautta. Aloin miettimään mitä kenties olemme tehneet oikein, ja kuinka näihin normaaleihin ruokailuihin on…
Vietimme pari viikkoa sitten IsoSiskon syntymäpäiviä isolla joukolla. Ensin ystävät päiväkodista, ja pari päivää myöhemmin sukulaiset, ystäviä ja lisää lapsia. Olihan siinä synttäreitä viisivuotiaalle. Kuten jo syksylläkin, oli minulla tälläkin kertaa kielto keittiöön ja mies hoiti leipomukset alusta loppuun. Minä sain sokerilakostani johtuen sokerittoman raakasuklaakakun, ja suolaisiksi syötäviksi mies pöyräytti pari pellillistä tacovuokaa….
Olenkin jo pitkään elänyt tasaista elämää. Töitä, lasten nouto päiväkodista, blogitekstejä johonkin väliin, marttailua, neulomista, ompelua, lasten kanssa ulkoilua, nukkumista ja välillä ystävien tapaamista. Oman miehen kainalossa elokuvan katsominen lauantai-iltana ja sukulaisten näkeminen merkkipäivinä. Sellaista tasaisen hyvää arkea. Loppusyksystä alkoi taistelu politiikan osaajia vastaan. Taistelin, lähetin sähköposteja työkiireen lomassa ja lopulta kuitenkin hävisimme….
Selasit loppuun!
Selasit loppuun!
Ostoskori on tyhjä.
