Palmikkopipo ja raitahuivi
Tämän viikon vinkkinä on palmikot. En itse jaksa juurikaan lukea ohjeita, vaan suunnittelen työt omassa päässäni. Tai oikeastaan mies tekee laskut päässään, ja minä neulon sen mukaan. Meillä neulominenkin on siis ryhmätyötä.
Eli ensin mittailen kuinka monta silmukkaa haluttuun lankaan ja työhön, ja sen jälkeen mies laskee monella se jakautuu sopivasti. Esim. 159 on todella huono määrä, mutta 160 on jo parempi. Tai 152. Sen jälkeen kun on saatu laskettua kuvion väli, eli jakautuuko silmukkamäärä 10, 15, 17 tai vaikka 24 silmukalla, voi suunnitella palmikot ja niiden jaottelun.
Minä tein pipon aivan ihanan pehmeästä Hilla merinovillasta, joka on käsinvärjättyä ja pehmeämpää en ole löytänyt muualta. Lanka on siis Hillan Hellen, ja nyt harmittaa etten ostanut tätä enemmän käsityömessuilta.
Tähän lapselle tarkoitettuun pipoon meni 120 silmukkaa, ja jako meni 20 silmukan välein. Päätin tehdä sekä tavallisia palmikoita että kokeilla jotain muuta, ja se muuta syntyi ihan vain kokeilemalla. Heittelin silmukoita lisäpuikolle, pujottelin ja heittelin niitä vähän lisää. Oikeastaan kuviosta tuli aika kiva, ja pipo syntyi nopeasti.
Videon palmikon neulomiseen näet esim. Dropsin sivuilta, tai alla olevasta Suuren Käsityölehden videosta. Itse haluaisin oppia lisää eri tapoja, ja taidan olla sellainen joka oppii niitä vain kokeilemalla itse lisää. Pipon päättely taisi olla hieman liian nopeaa ja tiukkaa, sillä pipo hieman nousee liikaa käytössä. Tai sitten en höyryttänyt pipoa vielä kunnolla.
Huivin tein samaan sarjaan, ja se on tehty samalla tavalla kuin edellinenkin lapsen huivi. Erittäin helppo, nopea ja sopii aloittelijallekin. Ja tätä aivan ihanaa lankaa saa siis Vanja Sealta, värit vaihtelevat kausittain ja itse haaveilen että raaskin ostaa lankaa omaan neuletakin verran. Sen verran mahtavaa tämä on.
