Parsiminen Villasukkaan
| | | | |

Kuinka monta kertaa voi parsia suosikkisukkaa?

Sukat valmiina 10/2015
Ensimmäinen parsinta 01/2019

Ajattelin tehdä täysin omavaltaisen testin. Neuloin joku vuosi sitten ensimmäiset kirjosukkani naismuistiin, ja olen sen jälkeen pitänyt niitä jalassa kesät talvet. Sukat toki kuluvat, niin nämäkin.

Vuosi sitten parsin ihanuussukkiani ensimmäisen kerran. Harjoittelin vielä parsimista, joten jälki oli sen mukaista. Nyt vuoden aikana parsimisesta on tullut osa tavallista arkeani, ja lapsetkin osaavat tuoda ei enää paikattavaksi, vaan jo parsittavaksi. Lastenvaatteita tai sukkia tosin tarvitsee harvemmin parsiakaan.

Paikkakin kuluu

Paikka ja parsintakin siis kuluvat toki käytössä. Muistan nähneeni eräässä museossa puhkiparsitun paidan, ja ihailin sitä pitkään. Siinä näkyi rakkaus, kun vielä ehkä jotain vuosia sitten saattoi nähdä vain köyhyyden. Nykyään parsiminen taas yksilöi vaatteen, ja kertoo rakkaudesta ja ajatuksesta omia vaatteitaan kohtaan. Ne saa siis myös näkyä!

Mutta kuten tavallinenkin vaate, myös paikattu vaate ja parsittu kohta kuluu.

Nyt oli siis jo aika parsia uudelleen näitä lempisukkiani, sekä vähän vielä silti lisääkin. Huomasin, että suurimmat kulumat olivat tulleet varpaiden kohdille, kun taas kantapäät olivat saaneet pysyä aika ehjänä. En kauaa pohtinut erilaisia tapoja parsia, vaan otin neulaa, lankaa ja sakset ja rupesin töihin.

Miten Parsia Villasukka
Toinen parsinta 01/2020
Parsiminen Ohje

Erilaisia parsintoja

Erästä Neulehuolto-kurssiani varten tein sukkiin siis esimerkkejä myös eri parsintatavoista. Näissä sukissa on nyt käytetty siis

Klikkaamalla yllä olevia linkkejä, pääsette ohjeisiin. Pykäpistoparsintaa olen käsitellyt kursseillani, ja niitä on tulossa vielä lisää keväälle ja syksylle. Jos pohja kuluu vielä paljon lisää, aion jatkaa paikkojen lisäämistä. Toki vielä uusilla parsintatavoilla.

Tässä myös helpotukseksi villasukan parsintaohje silmukoimalla. Parsiminen on helppoa, mutta aloittaminen on se vaikein osuus!


Näissä sukissa ei ole pitkää vartta minkä voisi säästää, eikä toisaalta uutta pohjaakaan ole helpointa neuloa etupuolen kirjoneuleen vuoksi. Siksi näistä sukista tulee ikuisesti parsitut sukat.

Tai siis mitä luulette, kuinka pitkään näitä voi vielä parsia?

ps. Tilaa uutiskirje, jos haluat pysyä näistä sukista tai muista Käsityökekkereiden ohjeista mukana!

Tilaa Käsityökekkerit-uutiskirje!

Parsinta Ohje Img Villasukkaan

Samankaltaiset artikkelit

3 Kommenttia

  1. Hienoa, että parsintaa nostetaan esille. Itse olen 50-luvulla syntynyt ja koulussakin monilla oli 60-luvulla parsitut ja paikatut vaatteet. Olen pitänyt itsestään selvänä, että vaatteita parsitaan ja korjaillaan, ja villasukkia tai muitakin sukkia parsitaan. Opetin tyttärelleni korjaamista ja uudenkin neulomista, sillä halusin välittää tämän tärkeän opin eteenpäin. Näin likimain läpikuultavat lapaset, jotka hän oli ostanut silloin kaupasta ja opetin, miten korjataan ja sen, ettei reikien tultua koko vaate ole käyttökelvoton. Nykyinen tuhlaava elämäntapa ei ole minua saanut valtaansa, enkä sitä suosittele muillekaan. Näistä parsintatavoista käytän ehkä sukkiin yleisimmin korinpohjaparsintaa. Muitakin voi kokeilla jos on isompia reikiä. Hauskan värisillä paikoilla saa lastenkin vaatteista ihan kivoja ja pienimmille tärkeintä on vaatteen käyttömukavuus.

    1. Oi miten hienoa Arja kuulla kokemuksistasi!

      On totta, että parsiminen periytyy. Nyt se valitettavasti tuntuu monessa suvussa jääneen jonnekin unholaan, ja sitä oppia yritän saada taas käyttöön. Hienoa, että teillä perinne on jatkunut monelle sukupolvelle 🙂

      1. Hei!
        Olen sen neulomisen opettanut ja nyt saanut jo tyttäreltä pitkävartisia sukkia lahjaksi. Kuulemma työpaikallaan neuloo kahvitauolla ja nyt saanut muutkin innostumaan neulomisesta ja neuvoo muita, miten kämmekkäät tehdään tai sukan kantapää.

        Itsekin töissä joskus neuvoin pöytäliinan kirjontaa ja työkaverit innostuivat myös. Kirjomiseen sain ohjeita tädiltäni, joka on tehnyt paljon käsitöitä koko ikänsä(neuleita, ryijyjä). Halusin tehdä perinteisen pöytäliinan, jota ei ommella koneella yhtään vaan reunatkin ommellaan käsin. Näinhän tämä saattaa nykyisin kulkeutua, jollei ole äitiä opettamassa.

        Kiitos kauniista käsitöistä, ohjeista ja mielenkiintoisesta blogistasi!

Vastaa käyttäjälle Veera Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *