Joskus pikainen askarteluidea voi pelastaa koko illan. Tai jopa koko viikon. Siitä poikii uusia ideoita, sillä saa aikaan kymmeniä uusia leikkejä ja sillä saa ennen kaikkea lapset askartelemaan siksi aikaa kun itse yrittää tehdä ruokaa. Ja lopulta huomaa unohtaneensa koko ruuan, kun on itse jäänyt askartelemaan. Me kaivoimme eräänä iltapäivänä esiin Teippitarhasta ostamani…
Huomaan hymyileväni yhä enemmän. Talven ankeus on poistumassa, aurinko paistaa vielä kotiin päästessäkin ja sokeriton elämä ei tunnu enää missään. Mennään sokerittomasti siis vielä maaliskuukin. Sain Lankasatamasta oikein keväisen inspiraatiopaketin, ja nyt sormet eivät malta lopettaa neulomista. Neuloin puolikkaan hihan samalla kun minut valittiin Marttayhdistykseni hallitukseen jatkokierrokselle, ja lisää kotona lasten nukkuessa. Olen…
Noin vuosi sitten Mehukekkereillä oli juuri alkanut vuoden mittainen tekstiilienkierrättämiseen liittyvä haasteeni, ja ensimmäisinä viikkoina syntyi matot jotka innostivat muitakin. Alkuperäinen idea muokkautui kangasroskiksen, Pinterestin ja tekemisen kautta, ja oli todella hienoa nähdä miten idea levisi muuallekin. Ja olihan ne matot aika hienot, on edelleen käytössä. Kävin viikko sitten pitkästä aikaa paikallisessa Eurokankaassa,…
Olemme sopineet lapsen kanssa, että hän saa oman kirjastokortin heti kun osaa lukea kunnolla. Koska odottavan aika on pitkä ja innostus on tällä hetkellä enemmän laskuihin kuin lukemiseen, päätimme piristää kirjastoreissuja jo hieman etukäteen. Minä löysin kaapista vanhasta lakanasta aikoinaan leikatut ja saumuroidut palat jotka kaipasivat sitä jotain. Flunssaisena päivänä teippasimme kankaat pöytään…
Tällä viikolla huomasin selittäväni perheemme ruokailutapoja neuvolassa, sillä terveydenhoitaja vilpittömästi halusi tietää miten viisivuotias lapsemme ei nirsoile. Minulle asia on niin normaali, etten ole kokenut sitä erikoiseksi. Ymmärsin kuitenkin hoitajan puheista, että erittäin moni viisivuotias hallitsee elämäänsä juuri ruuan kautta. Aloin miettimään mitä kenties olemme tehneet oikein, ja kuinka näihin normaaleihin ruokailuihin on…
Olenkin jo pitkään elänyt tasaista elämää. Töitä, lasten nouto päiväkodista, blogitekstejä johonkin väliin, marttailua, neulomista, ompelua, lasten kanssa ulkoilua, nukkumista ja välillä ystävien tapaamista. Oman miehen kainalossa elokuvan katsominen lauantai-iltana ja sukulaisten näkeminen merkkipäivinä. Sellaista tasaisen hyvää arkea. Loppusyksystä alkoi taistelu politiikan osaajia vastaan. Taistelin, lähetin sähköposteja työkiireen lomassa ja lopulta kuitenkin hävisimme….
Aina syntymäpäivien kohdalla mietin ketä tässä tulisikaan eniten lahjoa. Sitä lasta joka on kasvanut hyvällä ruualla, lämmöllä ja juoksuaskeleilla. Vai meitä vanhempia, jotka ovat jaksaneet nukuttaa, nousta keskellä yötä, herätä ennen kellon soittoa ja pyyhkiä pyllyä kesken hienon ravintolalounaan. Lahjat suon toki mielelläni aina lapselle, mutta sen palan kakkua nostan aina itselleni hyvästä…
Lasten synnyttyä annoimme kahtena ensimmäisenä vuonna kirjat lasten kuvilla varustettuina. Viime vuonna en osannut karsia siitä 20 000 kuvan määrästä niitä suosikkejani kirjaan asti, joten hieman oikaisin ja tein kalenterit. Se oli niin hyvä idea, joten toteutimme saman myös tänä vuonna. Eli suomeksi sanottuna olin vain liian laiska keksimään uutta ideaa. Tällä kertaa…
Selasit loppuun!
Selasit loppuun!
Ostoskori on tyhjä.
