Olen ollut mieheni kanssa pariskunta jo kohta kahdeksan vuotta. Se tuntuu välillä niin lyhyeltä, silti niin pitkältä ajalta. Mukaan mahtuu kaksi lasta, pari yhteistä lemmikkiä, hautajaisia, surua, väsymystä, iloa, pusuja, tohtorin tutkinto, muutto yhdessä ihan outoon kaupunkiin, pari uutta työpaikkaa, liitto pankin kanssa, jännittäviä tilanteita ja monta uutta ystävää. Kahdeksan vuotta tavallista elämää…
Vihdoin ilmestyi keittokirja, joka on sekä minun että mieheni mieleen. Olemme parin vuoden aikana yrittäneet perehtyä sesonkiruokailuun, ja varsinkin näin toukokuussa se nostaa aina päätään. Suunnittelemme pienen kasvimaan yrttikantaa, mietimme mitä papuja kasvatamme kissaverkkoa pitkin ja montako erilaista kurpitsaa tänä vuonna jaksamme kasvattaa ruukuissa terassilla. Kävelyillä katse etsii automaattisesti jo nokkosia, ja salaatteihin…
Olen pitkään kaipaillut nopeita ja uusia arkiruokia. Kun sitten Instagramissa törmäsin mahtavan Mamma rimpuilee-blogin ohjeeseen hernerouheella paneroiduista leipäjuustoista, en voinut olla kokeilematta. En ole juurikaan kylmän leipäjuuston ystävä, mutta lämpimänä se on aika mainiota. Ja kaikki mikä kuorrutetaan herneruoheella, ei voi olla epäterveellistä. Ei vaikka miten rasvassa paistaisi. Herne ei ole koskaan epäterveellistä….
Huomaan hymyileväni yhä enemmän. Talven ankeus on poistumassa, aurinko paistaa vielä kotiin päästessäkin ja sokeriton elämä ei tunnu enää missään. Mennään sokerittomasti siis vielä maaliskuukin. Sain Lankasatamasta oikein keväisen inspiraatiopaketin, ja nyt sormet eivät malta lopettaa neulomista. Neuloin puolikkaan hihan samalla kun minut valittiin Marttayhdistykseni hallitukseen jatkokierrokselle, ja lisää kotona lasten nukkuessa. Olen…
Olen elänyt sokeritonta elämää tammikuun alusta asti, eli nyt noin puolitoista kuukautta. Aloitin haasteen oma hyvinvointi mielessäni, ja oikeastaan olen huomannut myös perheemme voivan paremmin. En enää tiuski nälkäkiukkuja lapsille tai miehelle, verensokeri ei heittele niin rajusti kuin aiemmin ja tästä johtuen myös oma ääni pysyy tasaisesti iloisena. Tai no ainakin tasaisena. Olen…
Viime kesänä ostin hetken mielijohteesta puskan minttua, istutin sen ruukkuun ja jäin odottamaan. Jokunen viikko myöhemmin kiitin onneani etten istuttanut sitä suoraan maahan, sillä nyt takapihastamme vähintään puolet olisi varmaan mintun valloittamaa. Onneksi siis järki tai vaisto toimi, ja nyt minttu jäi ainoastaan ruukun sisäpuolelle, sekä kasvoi yllättäviin mittoihin. Kesän parasta antia oli…
Tällä viikolla huomasin selittäväni perheemme ruokailutapoja neuvolassa, sillä terveydenhoitaja vilpittömästi halusi tietää miten viisivuotias lapsemme ei nirsoile. Minulle asia on niin normaali, etten ole kokenut sitä erikoiseksi. Ymmärsin kuitenkin hoitajan puheista, että erittäin moni viisivuotias hallitsee elämäänsä juuri ruuan kautta. Aloin miettimään mitä kenties olemme tehneet oikein, ja kuinka näihin normaaleihin ruokailuihin on…
Olenkin jo pitkään elänyt tasaista elämää. Töitä, lasten nouto päiväkodista, blogitekstejä johonkin väliin, marttailua, neulomista, ompelua, lasten kanssa ulkoilua, nukkumista ja välillä ystävien tapaamista. Oman miehen kainalossa elokuvan katsominen lauantai-iltana ja sukulaisten näkeminen merkkipäivinä. Sellaista tasaisen hyvää arkea. Loppusyksystä alkoi taistelu politiikan osaajia vastaan. Taistelin, lähetin sähköposteja työkiireen lomassa ja lopulta kuitenkin hävisimme….
Selasit loppuun!
Selasit loppuun!
Ostoskori on tyhjä.
