Olen perinteisesti vuodenvaihteessa inspiroitunut eniten oman työtilani siivouksesta. Niin tänäkin vuonna, vaikka mitään suuria muutoksia en tehnytkään. Isommat muutokset ovat luvassa parin kuukauden päästä, kun työhuoneeni muuttaa makuuhuoneen kanssa samaan tilaan. Sitä odotankin mielenkiinnolla, miten hyvin omat työt sopivat makuuhuoneen nurkkaan pitkästä aikaa.
Inventaario?
Käsityötarvikkeet ovat samanlainen vitsaus kuin muutkin harrastustarvikkeet. Niitä tarvitaan, mutta ne tarvitsevat myös omat riittävät säilytystilansa, ja pahimmillaan lankoja tai muita tarvikkeita voi kulkeutua yllättäviinkin paikkoihin oman kodin sisällä. Kunnollinen inventaario olisi siis hyvä suorittaa ainakin kerran vuodessa, mieluiten toki useamminkin. Vähintään silloin, kun miettii mitä tarvitsee esim. isoilta messuilta. Oma pieni inventaario auttaa hahmottamaan puutteet, mutta toisaalta myös karsimaan heräteostoksia.
Eli tarkasta mitä tarvikkeita tarvitset, ja mitä taas on liikaa. Kirjoita tarpeet ja mahdolliset puutteet tarkasti ostoslistalle, jotta ostokset pysyvät maltillisina. Kirjoita ylös myös ne asiat joita on liikaa, ja joihin voisit ehkä tarttua työssäsi seuraavaksi.
Minä pidin pitkään tarkasti kiinni kahden kaapin periaatteesta. Edellisessä kodissa tarvikkeilleni oli kaksi vaatekaappia, ja niiden tuli riittää. Jos siis tarvitsin jotain uusia kankaita tms, oli vanhoista kenties luovuttava samaan aikaan. Tämä sääntö oli hyvä, ja se vähän kuin pätee edelleenkin. Tosin sen myönnän, että tällä hetkellä yksi lankakori on ilmestynyt ylimääräisenä, joten lankoja ei aio ostaa hetkeen lisää.
Saadut tarvikkeet?
Yksi viime vuosien haasteistani on ollut erilaiset perinnöt. Minulta on menehtynyt viimeisten vuosien aikana montakin sukulaista, ja erilaisia nyssäköitä ja laatikoita on saapunut nurkkiini. Kuulemma olen ainut (?), joka voisi niitäkin käsityötarvikkeita tarvita. Osa on aitoa 70-lukua, osa vähän uudempaa materiaalia. Esim mummoni ei neulonut enää 20 vuoteen, ja silti sain hänen kuoltua perinnöksi laatikollisen puikkoja ja pari laatikollista lankoja. On siis toki hyvä että kierrätetään, mutta voitaisiinko se tehdä ajoissa?
Minulta meni vuosia, että sain laatikot perattua läpi. Se on tunteellinen projekti, joten varaa siihen aikaa ja voimia. Minä esimerkiksi törmäsin viiteen korjaussettiin eri puolen maailmaa löytyvien hotellien logoilla, kirjontalankoihin pelikorttilaatikossa ja pieniin lankakeriin eri villapaitojen korjausta odottaen. Anna siis muistojen tulla, mutta osaa myös luovuttaa. Sinun ei tarvitse säästää toisten roskia.
Mitä kannattaa säästää?
Viime vuosien konmaritus herätti minussakin aikanaan tunteita. Konmarittamisen idea kun on käydä läpi kaikki kodin tavarat, ja miettiä kuinka paljon kukin tuottaa sinulle iloa. Jos se ei tuota, voi sen heittää pois. Tässä kohdassa toivon, että ihmiset tajuaisivat edes kierrättää, sekä toki ymmärtää ettei sen pois heitettävän tavaran tilalle tarvitse ostaa uutta tavaraa tilalle.
Toinen ääripää on toki sodan sukupolvi. Juuri se ikäluokka, jonka perintöä olen saanut viime vuosina. Pula-aikoina mitään ei ollut tarpeeksi, joten kaikki säästettiin. Se näkyy nyt kuolinpesien ja nuorempien sukupolvien riesana. Minäkin siivosin vuosi sitten pahvilaatikkoa, jossa oli minun itseni kirjoittamia kuitteja vuodelta 1993. Kaikkea ei tarvitse siis säästää, ja sama pätee myös käsityötarvikkeisiin. Esim. kuminauhat on parempi käyttää heti, kuin säästää myöhemmille sukupolville. Silloin ne todennäköisesti vain hapertuvat käsiin, eikä niistä ole iloa kenellekään.
Lankojen, puikkojen ja hapertuvien kuminauhojen lisäksi minä löysin nyssäköistä itselleni lisää nappeja ja nauhoja. Satiininauhat, lapsieni ilo nykyäänkin, sekä toki napit. Napit eivät mene vuosien varrella miksikään, ja napit ovat myös yllättävän kalliita. Nyt löysin kasan nahkapäällysteisiä nappeja, sekä toki vanhoja 80-luvun raikkaita värejä. Mukavaa vaihtelua siis!
Samalla kun perkasin itse näitä kokoelmia, päätin etten voi jättää samanlaista röykkiötä lapsilleni. Käsityötarvikkeet kuuluvat toki nyt työhöni ja tarvitsen niitä säännöllisesti. Mutta voin kuitenkin pitää huolta siitä, etten osta enää yhtään varastoon tai varmuuden vuoksi.
tarvitsetko mitään lisää?
Usein kuulee myös mietittävän, ettei jotain työtä voi tehdä ilman erityistä siihen sopivaa tarviketta. Vaikka olenkin puhunut esim. eri paininjalkojen puolesta, luotan yhä silti perinteisiin tarvikkeisiin. Terävillä saksilla, nuppineuloilla ja peruslangoilla selviää kumman pitkälle. Jos aikaa käsitöille on muutenkin vähän, tarvitsetko sitä varten enemmän tavaroita? Vai voisitko selvitä vähemmällä, ja nauttia pienemmästä tavaramäärästä?
Mikäli haluat panostaa erityiseen osa-alueeseen, voi silloin toki harkita lisääkin tarvikkeita. Mutta ihan kaikkea ei tarvitse kuitenkaan ostaa itse. Moni käsityöläinen lainaa tarvikkeitaan mielellään, niin minäkin. Annan myös mielelläni suosituksia ompelukoneista, eri tarvikkeista ja työvälineistä. Niitä kannattaa katsoa myös kirpputoreilta tai muuten käytettynä.
Suosittelen siis nauttimaan käsityötilasta sen kaikkine hyvine ja huonoinekin puolineen. Mitä paremmint tiedät ja tunnet tarvikkeesi, sen paremmin osaat niitä myös hyödyntää. Ihania käsityöhetkiä ja inspiroivia inventaariotuokioita!
Jo ennen kesää koululainen piirsi minulle seuraavat vaatetoiveensa. Hän oli myös oikeassa, kaikki kesävaatteet olivat jo liian pieniä, ja suurin osa muistakin sisävaatteista. Muistin listan onneksi vielä Ommel-festareilla, josta löysin myös aivan ihanaa pellavaviskoosia Nappinjan kojulta. Valmiissa palassa tätä pellavaa oli jo valmiiksi vähän liian vähän. Teimme siis lapsen kanssa kompromissin, ja kesähaalari vaihtui lyhyisiin…
Isosisko on ollut tänä syksynä erityisen kiinnostunut aakkosista, numeroista, laskemisesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kun lapsen oma ikä on vielä alle neljä vuotta, olen välillä miettinyt mitä kaikkea pieneen päähän kannattaa edes opettaa. Tiedän miten tylsää ensimmäinen kouluvuosi voi olla, jos osaa jo ison osan luku- ja laskutaidoista ennen sinne menoaan. Kuitenkin kun näen lapsen…
Lapsi aloitti tänä syksynä uuden harrastuksen. Se on samalla haastanut koko perhettä, niin kuin moni uusi harrastus toki tekeekin. Lapsi kävi ahkerasti ja innokkaasti muskarissa viime kevääseen asti, joten oli vain luontevaa hakea jatkoa myös musiikkiopistoon soittamaan. Soitin oli lapsen oma valinta, ja sen valinta oli lapselle haastavaa. Mutta kukapa sitä osaisikaan vielä seitsemänvuotiaana…
Minä halusin neliönmallisen peiton sukuun syntyneelle vauvalle, mutta ajattelin etteivät hermoni riitä jokaiseen viiteenkymmeneen värin vaihtoon ja vielä peiton kokoamiseen. Tämän vuoksi päätin virkata vain yhden ison neliön, joka toimisi vauvan peittona. Aloitin virkkaamaan rouheasta kotimaisesta Tukuwool villasta, ja kuvittelin kolmen kerän riittävän kyllä peittoon. Lopulta tähän riitti noin 4-5 kerää, eli noin 250g villaa….
Kahden lapsen kanssa opitaan ja opetellaan koko perhe. Väsytään, nauretaan, saunotaan, tehdään pannaria iltapalaksi ja syödään jäätelöä virkkauksen verukkeella. Mietitään miten aikataulutetaan ensi syksyn muskarit ja mahtuisiko mukaan pari muutakin harrastusta. Taistellaan aakkosharjoituksissa, kuunnellaan kaksivuotiaan yli puolen tunnin raivareita ja mietitään tekikö toinenkin joskus samaa. Tekihän se. Mitataan, kokeillaan, vedellään langoista ja ommellaan….
Olen ollut jokseenkin varovainen nettiostoksissani, etten juurikaan tee niitä kännykällä. Jokunenkin kerta uusia kankaita on tullut selailtua kännykällä sillä silmällä, ja lopulta olenkin niitä ostellutkin ajattelematta asiaa sen enempää. Kun on jo sinut oman kännykän kanssa, ei jää miettimään mahdollisia seuraamuksia siinä ostosten huumassa. Onneksi pääsin testaamaan F-Securen SAFE tietoturvaa osana Blogiringin ja Indiedaysin kampanjaa,…
5 Kommenttia
Olipa just tarpeellinen kirjotus “tarpeellisista” käsityö tarvikkeista.
Eilen istuin ja kävin äitini minulle jättämiä puikkoja,koukkuja ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa läpi.Äitini kuolemasta on jo yli 2 vuotta. Langat olen saanut neulottua aika tavalla loppuun, niitä oli 3 muovi laatikkoa.Heitin suruta pois kaikki mitä en todellakaan tarvitse,vien kaiken kunnolisen kierrätyskeskukseen,en heitä roskiin.
Samalla siivoilen muutkin käsityö tavarat ja lehdet ,näin vuoden alussa se on mukavaa puuhaa.
Kankaita odottaa iso pino ompelu pöydällä,jospa sit kerkiäis ompelemaankin.
Ihana kuulla, että muillakin on ollut samoja haasteita! On toisaalta ihan kiva saada välillä uusia ja kierrätystarvikkeita, mutta perintönä saatujen sotkujen ja tuntemattomien laatikoiden läpi käyminen vaatii yllättävän paljon energiaa. Ihan henkisestikin. Saat kyllä taputtaa itseäsi olalle, että homma on nyt taas suoritettu 🙂
Minulla on yksi kaappi käsityötavaroille ja aika hyvin olen siitä pystynyt pitämään kiinni.. Ennen käsityömessuja käyn kaapin ja tarvikkeet läpi.. 🙂
Mun heikkous on aina ollut kaikki tarjotut kankaat, mutta nykyään yritän pitää itseni kurissa ja ottaa vain sellaiset kankaat vastaan joista tiedän heti sen nähdessäni mitä siitä tulee..
Hyvä tyyli! Minunkin pitäisi siirtää tämä siivousprosessi kyllä aina siihen marraskuun alkuun, ennen messuja. Silloin tietäisi parhaiten mitä on, ja mitä ei tarvitse. Sekä voisi tehdä ostoslistan samalla 🙂
Olipa inspiroiva ja hyvä kirjoitus. Itsekkin hiukan Konmaritin, mutta homma tyssäsi juurikin näihin käsityötarvikkeisiin. Ei niissä suoraan ole iloa, mutta kun jotakin tarvii niin se ilo sieltä tulee. Jään samaan pisteeseen kuin ennenkin, eli “jos tätä vielä joskus tarvii” ja säilytetään kaikki mahdollinen materiaali. Inhoan sitä tunnetta, kun jokin homma jää kesken tärkeän tarvikkeen puuttuessa esim. sopiva vetoketju puuttuu.
Edellisessä asunnossa oli suuret eteisen kaapit, joihin järjestelin käsityötarvikkeet. Hyllyt olivat helppo käydä säännöllisesti läpi. Nyt muutettuamme isompaan asuntoon, luulisi tavaralle löytyvän helposti paikat ja järjestys. Vaan eipä homma mennytkään niin. Ylimääräisessä huoneessa käsityötarvikkeet ovat siellä täällä laatikoissa, koska huoneen ainoa vaatekaappi on täynnä edellisen asunnon häkkivaraston tavaraa. Olen jäänyt jumiin järjestelyissä ja sen vuoksi ompeluharrastuskin on hieman jäänyt. Se harmittaa.
En tahtoisi millään ostaa uusia massiivisia säilytysratkaisuja, mutta käsityötarvikkeet olisi järkevintä olla jossakin yhdessä paikassa. “Siellä sun täällä” olisi kyllä tilaa, mutta sitten asioita joutuisi etsimään ympäri kotia. Saattaa myös olla, että käsityötarvikkeiden määrä on kasvanut _mielessäni_ suuremmaksi kuin onkaan ja siksi en ole ryhtynyt purkamaan tätä järjestely-mörköä. Konmarissa oli se hyvä oppi, että kasata kaikki saman tyylilajin tavarat kasaan käydäkseen ne läpi. Se täytyisi nyt vain itsekkin toteuttaa, jotta tietää mahdollisen uuden säilytyshuonekalun tarpeellisuuden sekä sen koon.
Mukavaa kevättä kaikille! (Tai mitä vain vuodenaikaa, milloin tätä luetaan.)
Järjestelyn aloittaminen on aina vaikeaa, joten toivotan voimia ja inspiraatiota kaikille järjestelijöille! Me kyllä pystytään siihen!
Kiinnostaako uudet ohjeet? Liisää Käsityökekkerit laadukkaita ohjeita löytyy esim Jämälankakekkerit-kirjasta, verkkokursseilta ja verkkokaupan valikoimasta. Myös parsimiohjeita! Piilota tämä ilmoitus
Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta voimme tarjota sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi, ja ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme, ja auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat pidät kiinnostavimpana ja hyödyllisimpana.
Välttämättömät evästeet
Ehdottoman välttämättömän evästeen tulee olla käytössä aina, jotta voimme tallentaa evästeasetuksesi.
Jos otat tämän evästeen käytöstä, sivusto ei tallenna asetuksia. Näin tekemällä joudut hyväksymään evästeet joka kerta uudelleen.
Vaihtoehtoiset evästeet
Sivusto käyttää datan keräämiseen Google Analytics seurantaohjelmaa.
Ota ehdottomasti välttämättömät evästeet käyttöön ensin, jotta voimme tallentaa asetuksesi!
Olipa just tarpeellinen kirjotus “tarpeellisista” käsityö tarvikkeista.
Eilen istuin ja kävin äitini minulle jättämiä puikkoja,koukkuja ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa läpi.Äitini kuolemasta on jo yli 2 vuotta. Langat olen saanut neulottua aika tavalla loppuun, niitä oli 3 muovi laatikkoa.Heitin suruta pois kaikki mitä en todellakaan tarvitse,vien kaiken kunnolisen kierrätyskeskukseen,en heitä roskiin.
Samalla siivoilen muutkin käsityö tavarat ja lehdet ,näin vuoden alussa se on mukavaa puuhaa.
Kankaita odottaa iso pino ompelu pöydällä,jospa sit kerkiäis ompelemaankin.
Ihana kuulla, että muillakin on ollut samoja haasteita! On toisaalta ihan kiva saada välillä uusia ja kierrätystarvikkeita, mutta perintönä saatujen sotkujen ja tuntemattomien laatikoiden läpi käyminen vaatii yllättävän paljon energiaa. Ihan henkisestikin. Saat kyllä taputtaa itseäsi olalle, että homma on nyt taas suoritettu 🙂
Minulla on yksi kaappi käsityötavaroille ja aika hyvin olen siitä pystynyt pitämään kiinni.. Ennen käsityömessuja käyn kaapin ja tarvikkeet läpi.. 🙂
Mun heikkous on aina ollut kaikki tarjotut kankaat, mutta nykyään yritän pitää itseni kurissa ja ottaa vain sellaiset kankaat vastaan joista tiedän heti sen nähdessäni mitä siitä tulee..
Hyvä tyyli! Minunkin pitäisi siirtää tämä siivousprosessi kyllä aina siihen marraskuun alkuun, ennen messuja. Silloin tietäisi parhaiten mitä on, ja mitä ei tarvitse. Sekä voisi tehdä ostoslistan samalla 🙂
Olipa inspiroiva ja hyvä kirjoitus. Itsekkin hiukan Konmaritin, mutta homma tyssäsi juurikin näihin käsityötarvikkeisiin. Ei niissä suoraan ole iloa, mutta kun jotakin tarvii niin se ilo sieltä tulee. Jään samaan pisteeseen kuin ennenkin, eli “jos tätä vielä joskus tarvii” ja säilytetään kaikki mahdollinen materiaali. Inhoan sitä tunnetta, kun jokin homma jää kesken tärkeän tarvikkeen puuttuessa esim. sopiva vetoketju puuttuu.
Edellisessä asunnossa oli suuret eteisen kaapit, joihin järjestelin käsityötarvikkeet. Hyllyt olivat helppo käydä säännöllisesti läpi. Nyt muutettuamme isompaan asuntoon, luulisi tavaralle löytyvän helposti paikat ja järjestys. Vaan eipä homma mennytkään niin. Ylimääräisessä huoneessa käsityötarvikkeet ovat siellä täällä laatikoissa, koska huoneen ainoa vaatekaappi on täynnä edellisen asunnon häkkivaraston tavaraa. Olen jäänyt jumiin järjestelyissä ja sen vuoksi ompeluharrastuskin on hieman jäänyt. Se harmittaa.
En tahtoisi millään ostaa uusia massiivisia säilytysratkaisuja, mutta käsityötarvikkeet olisi järkevintä olla jossakin yhdessä paikassa. “Siellä sun täällä” olisi kyllä tilaa, mutta sitten asioita joutuisi etsimään ympäri kotia. Saattaa myös olla, että käsityötarvikkeiden määrä on kasvanut _mielessäni_ suuremmaksi kuin onkaan ja siksi en ole ryhtynyt purkamaan tätä järjestely-mörköä. Konmarissa oli se hyvä oppi, että kasata kaikki saman tyylilajin tavarat kasaan käydäkseen ne läpi. Se täytyisi nyt vain itsekkin toteuttaa, jotta tietää mahdollisen uuden säilytyshuonekalun tarpeellisuuden sekä sen koon.
Mukavaa kevättä kaikille! (Tai mitä vain vuodenaikaa, milloin tätä luetaan.)
Järjestelyn aloittaminen on aina vaikeaa, joten toivotan voimia ja inspiraatiota kaikille järjestelijöille! Me kyllä pystytään siihen!