| | | | | | | | |

Käsityöbloggaajat superihmisiä?

jotain kasvaa

virkkauskaveri

 

 

Meillä kuulemma kädet vispaa, aikaa on enemmän kuin muilla ja työtkin näyttää aina mahtavilta. Koko ajan joku työ kesken, ja silti niitä valmistuu kuin liukuhihnalta, vielä tekstien kera blogiinkin. Kuinka me käsityöbloggaajat sitten teemme tämän, olemmeko superihmisiä?

 

Näin minulta tiedusteltiin jokin aika sitten. Jäin miettimään käsityöbloggaajan syvintä olemusta, ja meidän yllä kiiltelevää taikaa. Tottahan on se, että meillä tosiaan on aina monta työtä kesken. Tulee epäonnistumisia, virheitä tai joku työ ei valmistu kahteen vuoteen. Toisaalta joku toinen työ saattaa valmistua puolessa tunnissa ilman suurempia ongelmia.

 

Sen uskallan luvata, että meillä käsityöihmisillä kädet vispaa. Monilla kulkee aina neule, virkkuukoukku tai muu apuväline mukana paikasta toiseen. Kädet vispaavat niin bussissa, autossa, junassa, lentokoneessa, sohvalla elokuvaa katsoessa, kuin vaikka konsertin takarivilläkin. Me nautimme muista elämyksistä kädet samalla viuhuen, eikä se kuitenkaan vähennä muun tapahtuman merkitystä. Pikemminkin päin vastoin, kädet pitävät myös aivotkin mukana ja nautinto on suurempi.

 

vuohenputkipenkki

 

luumupuun kukat

 

 

Minä yritän usein vain olla. Hiljentyä istumaan ja katselemaan ympärilleni. Yhtäkkiä huomaan että olenkin hinkannut keittiön kaappeja puhtaaksi sormenjäljistä, sekä samalla myös vähän lattiaakin. Tai lasten piirrellessä katuliiduilla maahan saankin huomaamattani kaivettua kukkapenkin esiin rikkaruohojen alta. Ihan vain sormilla, koska kukaan ei ole ehtinyt kauppaan ostamaan terävää pientä kukkalapiota. Toisaalta taas jos jossain vaihessa iltaa pääsen istahtamaan sinne sohvan nurkkaan kutimien kanssa, on siitä erittäin hankala enää nousta. Edes nukkumaan, sillä kädet ne vain tekee työn, aivojen jo nukkuessa.

 

Käsityöihmisillä kädet ja aivot eivät siis osaa aina rauhoittua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että koti tai piha olisivat aina supersiistejä, ei ollenkaan. Pieni epäjärjestys pitää aivot virkeinä, ja itselleni sekä sivupihan vuohenputkipelto, että myös kesken jäänyt neule ovat aivan yhtä suuria haasteita. Kyllä ne ehkä joskus valmistuu, mutta niiden selättämiseen tarvitaan juuri oikeanlainen inspiraatio. Siihen väliin kun saattaa tulla vielä virkkausinspiraatio, kesäkukkien istutusvimma tai ompelumania. Puhumattakaan ihan normaalista arjen töistä, jotka on tehtävä ilman inspiraatiotakin.

 

omat tulppaanit

 

 

Jää meiltä paljon tekemättäkin. Siinä missä esimerkiksi joku toinen avaa kirjan junassa, me kaivamme neuleet tai virkkuut esiin. Minä olen ulkoistanut leipomisen perheen toiselle aikuiselle, ja usein kokkaamisessakin mennään sieltä mistä aita on matalin. Lapsiperheen arjessa hyviä käsityöhetkiä löytyy kuitenkin ihan tavallisesta arjesta, ja usein päätös kaivaa repusta kännykkä vai neule, on se haastavin valinta. Siinä missä muskarin aulassa muut aikuiset lukevat tai selaavat kännykkää, minä yleensä neulon tai virkkaan.

 

Me käsityöbloggaajat olemme kuitenkin mahtavia myös jakamaan inspiraatiota ja vinkkejä toisillemme. Jotta käsitöiden aloittaminen ei jäisi ohjeista kiinni, olen aloittanut Mehukekkerit fb-sivuilla uuden, PERJANTAIN PARHAAT -osion. Siellä jaan joka perjantai yhden hyvän ohjeen toiselta ihanalta kollegaltani meidän kaikkien iloksi. Voitte siis kertoa hyvistä ohjeista ja linkit niihin, ja siten saattaa mahtavaa käsitöiden iloa myös muillekin. Tehdään yhdessä käsityöalasta kaikille innostava ja inspiroiva yhteisö!

 

Kuvissa näkyvien kesälippiksien ohje löytyy blogin arkistosta. Ja kyllä, tällä hetkellä kitkemisinspiraatio on hitusen voitolla neulontainspiraatiosta!

 

virkattu kesälakki

kitkemishaaste

 

 

Samankaltaiset artikkelit

11 Kommenttia

  1. Voi miten ihanasti kirjoitit!
    Juuri sitä mitä käsityöblokkarin arki, niitä samoja valintoja ajan käytöstä kuin ihan jokaisella meillä 🙂

    1. Kiitos Mirella! Arki on tosiaan täynnä valintoja, mutta pienet käsityöt on siitä kivoja, että niitä voi tehdä melkein missä vaan kun odottaa. Meidän odotusmusiikkia 🙂

  2. Tosi hyvä kuvaus käsityöihmisistä! 🙂 Niin mukava idea tuo perjantain parhaat. Vasta nyt huomasin, että olit jakanut sen merkeissä myös Hääräämön postauksen. Kiitos paljon 🙂

    1. Kiitos Laura! Tulen varmaan jatkossakin jakamaan myös sinun hyviä ohjeita, niitä on niin paljon että oli hankala valita 😉

  3. Kyllä niin usein saa kuulla, että nukutko sä ollenkaan, kun niin vauhdilla valmistuu neuleita. Ja useimmiten vastaus on, että en. Ei ole vuorokaudessa sen enempää tunteja kuin muillakaan, mutta kädet vaatii ja verottaa tunteja yöunien puolelta.

    1. Kyllä, arjen tunnit on meillä käsityöbloggaajilla iso haaste. Itse olen säätänyt omaan elämääni sopivat yöuniin tarkoitetut tunnit pelkästään nukkumiseen. Huomaan että ilman niitä kiukustun liikaa, ja keskittyminen mihinkään ei oikein onnistu. Eli älä tingi yöunista liikaa! 😉

  4. Näin se menee. 🙂

    Tsemppiä vuohenputkien kanssa! Itse nypin niitä yksi kesä, muutama vuosi sitten. Sain kun sainkin ne nypittyä pois yhdestä kukkapenkistä. Toki niitä puskee ylös koko ajan lisää, mutta helpompi nyppiä niitä uusia alkuja, kun koko kukkapenkin peittävää mattoa. Jostain luin, että sinnikäs nyppiminen vie niiltä lopuksi kasvuvoiman ja sitten olisi taisto ohi.

    1. Kiitos Nonnu! Minäkin ajattelin että nypin näkyviltä paikoilta vuohenputket nyt alkuun kokonaan pois, niin niitä on helpompi sen jälkeen pitää järjestyksessä. Toki tässä menee hetki ennen kuin pääsen kaikkien puskien kimppuun 😀

  5. Ihana teksti! Ihan just noin se menee 🙂 Ja jos ei käsissä ole mitään katse etsii uutta tekemistä..

  6. Hyvin kirjoitettu, tätähän se on. Koti on monesti vähän aikaa keskivertoa sekaisempi, että saa mielenkiintoisemman työn tehtyä. Sitten voi pakottaa itsensä tylsään siivouspuuhaan sillä verukkeella, että voi kohta aloittaa uuden käsityön 😉

  7. Tämä oli ihana postaus! Minä itse tarvitsen “aivot mukaan” niiden harvojen käsitöiden tekemiseen. Minulta ei siis luonnistuisi tuo, että teen käsitöitä vaikka elokuvan katselemisen ohella. Muistan kyllä yliopistoajoilta, miten muutama opiskelija kutoi aina luennoilla ja miten he silti pystyivät keskittymään luenoitsijan puheeseen. En silti ole ajatellut, että käsityöihmiset ja -bloggaajat ovat yli-ihmisiä, joiden aika riittää kaikkeen. Sinäkin kirjoitit hienosti, miten teet valintoja, koska aika vaan ei riitä kaikkeen – varsinkaan, jos kotona on pieniä lapsia. Joku kysyi minultakin joskus, miten ehdin lukea niin paljon ja vielä kirjoittaa lukemastani. Vastasin, että valintakysymys. Liian usein valitsen kirjan silloinkin, kun olisi viisaampaa mennä nukkumaan tai lähteä vaikka lenkille! 😀

Vastaa käyttäjälle Mirella Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *