Joulukuun tunnelmia

 

 

 

Syksyn ollessa vauhdikas monelta osin, on myös joulukuu jatkunut vauhdikkaissa merkeissä. Olemme ostaneet ensimmäisen oman joulukuusemme, unohtaneet jälleen kerran lahjoa harrastuksien opettajia, pohtineet uutta perheenjäsentä ja hieman sivussa vähän remontoineetkin.

 

Marraskuun viimeisinä päivinä allekirjoitin uuden työsopimuksen työnantajani kanssa. Tehtävät vaihtuvat jälleen uusiin, ja on ollut ihanan haastavaa ajatella töitä uudelta kantilta, haastaa itseä ja omia heikkouksiaan. Toisaalta teen myös vielä vanhojakin tehtäviä ja aivokapasiteetti on useina päivinä todella koetuksella. Hyvällä tavalla siis.

 

 

 

Lapsien harrastuskuvioita on jouduttu miettimään kokonaan uudelleen uusiksi. Vaikka luisteluharrastus on ollut laadukasta ja monipuolista, tunnelma hallilla aina lämmin ja mukava, emme kuitenkaan perheenä pysty antamaan aikaamme harrastukselle niin paljon kuin kilpaurheilussa vaadittaisiin. Tai oikeastaan emme koe tarpeelliseksi aloittaa lapsen kilpailu-uraa vielä alle kouluikäisenä, joten mitä luultavimminkin luistelu vaihtuu vähemmän kilpailullisempaan lajiin sekä muihin harrastuksiin.

 

Minun poliittinen urani on vasta lähtökuopissa. Ensi kevään vaalit siintää jo mielessä, ja samoin hahmotelmana on ollut jo oma vaaliteema. On hankalaa yrittää tiivistää omia toiveita ja työtapoja yhteen tai kahteen sanaan, korkeintaan lauseeseen. Ehkä vaikeinta on myös uskoa että olen todella ensi keväänä hakemassa itselleni ihan oikeita ääniä, ihan oikeista vaaleista. Haussani lienee kuitenkin yhdessä tehty, tasapuolinen ja turvallinen Hämeenlinna.

 

 

Jouluna olemme siis yrittäneet vain olla stressaamatta. Syöneet, levänneet, istuneet aivan liikaa autossa ja syöneet vielä lisää. Vaikka viimeistelin viimeiset lahjat aattoyönä, en kuitenkaan tuntenut joulustressiä aivan edellisten vuosien tapaan. Sain tarpeeksi joulun tunnelmaa punaisella pöytäliinalla, lahjaompeluksilla, joulukuusella ja itse itselleni ostamilla lahjoilla. Olin ollut tarpeeksi kiltti uuteen Laine magazineen ja kiloon kankaita. Ihanaa ostaa lahjat itse, ja kankaatkin tuli aivan yllätyksenä kun tajusin ostaa ylläripussin!

 

Niin ja se uusi perheenjäsen. Kyllä, sellainen on harkinnassa ja haaveissa. Mieheni sai minut 8 vuotta sitten taivuteltua Ragdolleihin, mutta sydämeni huutaa kuitenkin sitä ensimmäistä oikeaa Maine coonia. Sellainen siis, nelijalkainen tassuttelija, kiipelijä ja toivottavasti innokas vanhuksen leikittäjäkin. Nimiehdotuksia satelee nyt sekä lapsilta että minulta, ja pienet piikkihampaat toivottavasti pääsevät vielä kevään aikana metsästämään nukkuvia varpaita.

 

Joulukuu on siis ollut täynnä lahjoja. Hyvää ja kiireistä elämää, lunta, pakkasia, talven ensimmäisiä takkatulia ja yöllä ommeltuja saumoja. Villasukkia, teekuppeja ja arkisen palapelin paloja. Paljon enemmän kuin mitä uskalsin vuosi sitten edes haaveilla.

 

Ihana joulukuu, ja olipa ihana vuosi 2016! (Lukuunottamatta paria vaalitulosta, mutta ehkä niistäkin noustaan ensi vuonna) Erityisen kiitollinen olen teille ihanat lukijani, jotka pysytte vuodesta ja tekstistä toiseen mukana. Olette ihania, ja teette tästä harrastuksesta aivan mahtavan. Kiitos! <3