Rimpsumekko
Joskus se on todella pienestä kiinni. Ei riitä vaaleanpunainen kangas, ei röyhelöt eikä se että ompelin niistä mekon. Neljävuotiaan mielipide kun saattaa muuttua yhdestä keskelle osuneesta mustasta viivasta. Juuri siitä, joka sai minutkin ostamaan Unikuun Terapiahuoneen Jennin suunnitteleman kankaan Käpyseltä. Kun kerrankin pinkki kangas ei ollut liian pinkki. Ja se on silti luomua.
Neljävuotiaalle se musta viiva oli kuitenkin liikaa. Tämä mekko oli todella lähellä kirppikselle vientiä, ja se melkein jo pääsikin sinne asti. Pitkien suostuttelujen jälkeen helman rimpsut kuitenkin voittivat. Sekä puhvihihat. Ja se että siinä on vain pari mustaa viivaa.
Vähän siis liikaa, mutta ei kuitenkaan aivan täysin liikaa. Nelivuotiaalle suuri kompromissi.
Kuulostaapas tutulta. 😀 Jännäsin ulkohaalarin osalta meidän 4v:n mielipidettä, mutta tällä kertaa osui kohdalleen kerralla, koska “siinä on tähtiä”. Selvä. Ryhmä Hau-paita puolestaan kelpaa päälle vain kotona, ei ole kuulemma päiväkotipaita. Välillä pitää saada paita jossa ei ole kuvaa (kiva kun niitä on ehkä tasan yksi), välillä inhottaa napit (nepparilista edessä) jne. Ja väittävät, että pojat ei ronklaa vaatteitaan… Vuotta vanhempi tyttö on sille päälle sattuessaan samanlainen. Se mikä kelpaa edellisenä iltana on aamulla päiväkotiin lähtiessä ihan tyhmä.
Hieno mekko tuo minustakin on ja kaunis kangas. 🙂