| |

Sokeriton elämä

IMG_2117

 

Olen elänyt sokeritonta elämää tammikuun alusta asti, eli nyt noin puolitoista kuukautta. Aloitin haasteen oma hyvinvointi mielessäni, ja oikeastaan olen huomannut myös perheemme voivan paremmin. En enää tiuski nälkäkiukkuja lapsille tai miehelle, verensokeri ei heittele niin rajusti kuin aiemmin ja tästä johtuen myös oma ääni pysyy tasaisesti iloisena. Tai no ainakin tasaisena.

 

Olen kyllä ollut väsynyt, flunssakierre vaivasi jokunen viikko sitten, ja uuvahdin tammikuussa ihan kunnolla ilman sokeriakin. En väitä että jaksaisin iltaisin tehdä enemmän lasten kanssa askarteluja tai että nukkuisin yhtäkkiä todella hyvin. Sen sijaan emme riitele, tiuski ja jaksan selittää päätökset lapsille huomattavasti pitkäjänteisemmin. Olen siis suoraan sanottuna vain kivempi ihmisenä.

 

IMG_2108

 

Ensimmäiset pari viikkoa menivät vielä vieroitusoireissa. Sen jälkeen kaikki on ollut aivan omasta tahdosta kiinni, ja varsinkin toissa viikon laskiaismunkit olivat kunnon koetus. Mutta kun mielessä pitää paremman perhe-elämän ja oman mielen tasapainon, on kieltäytyminen sen arvoista.

 

En väitä että söisin nyt muuten jotenkin eri tavalla, en ollenkaan. Olen välillä sokerin himossa ostanut sipsipussin tai syönyt kolme appelsiinia, vaikka ihan oikeasti kohta minun pitäisi keskittyä vielä enemmän pähkinöihin, raakapuuroihin ja jättää pastakin pois. Pitäisi syödä enemmän vihanneksia, ottaa taas kunnolla juoksuaskeleita töihin ja muistaa välillä vatsalihaksiakin. Ilman urheilullisia ponnistuksia olen kuitenkin hävittänyt pari sokerikiloa, ja se on ihan hyvin se.

 

IMG_2112

 

IsoSiskon odotusaikana minulla todettiin lievä raskausdiabetes, ja tunnistan niistä oireista kyllä itseni. Pidemmän päälle sokerin syönti aivan varmasti voi aiheuttaa minulle diabeteksen, ja sille linjalle en todellakaan halua. Raskaana ollessa sokereitani nosti niin pasta, hedelmät kuin se karkkikin, joten voi olla että seuraavaksi minun tulisi tarkastella ruokavaliotani kokonaisuutena nyt kun yksi pahis on saatu kokonaan voitettua.

 

Elämä ei kuitenkaa saa olla yhtä kärsimystä. Kun olen saanut vielä tämän helmikuun elettyä täysin sokerittomasti, ajattelin ottaa mukaan kerran kuussa tapahtuvan karkkipäivän. Se on ihan vain minua varten, jotta muistan ettei tämä ole pelkkää kidutusta ja itsensä rääkkäämistä. Ja jos karkkipäivän jälkeen olo on aivan hirveä, on niistäkin päivistä helpompi luopua kokonaan, eikä silloin asia jää ehkä kaivertamaan niin paljon. Kun yksi karkki ei riitä ja koko irtokarkkipussi katoaa suuhun alle tunnissa, on ehkä parempi vain olla kokonaan ilman.

 

Annan itselleni ruusuja hyvästä suorituksesta jo nyt. Hyvä minä!

 

IMG_2121

Samankaltaiset artikkelit

2 Kommenttia

  1. Hienoa! Hyvä sinä! Mä olin viime vuonna 3 kuukautta sokeritta. Sitten söin juhlissa sokeria. Pikku hiljaa se on lipsunut ja nyt olen taas tosi pahassa koukussa. Olen miettinyt sen syömisen lopettamista kokonaan. Tämä inspiroi, otanpa nyt itseäni niskasta kiinni.

  2. Mulla on kans yritystä sokerista luopumiseen. Tai siis suklaa on mulla se pahin sokerin lähde. Fazerin sininen levy häviää alta aikayksikön ja lisääkin menis jos olis. Ja jäätelö on toinen intohimo, sellaiset hyvät kuten Valloittava Vadelma tai Englannin lakritsi ja ja ja . . .
    Jädeä en oo nyt syöny kolmeen viikkoon, suklaata tosi vähän ja muitakaa karkkeja en oo paljoo ostanu. Kauheesti tekee mieli ja tosi tiukkaa tekee mutta kyllä tämä tästä.

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *