Älähdä, perustele ja pidä pintasi
Elokuussa tilaajapäällikkö jätti kaupunkimme lasten ja nuorten lautakunnalle esityksen, jossa esitettiin pienen päiväkotimme lakkautusta. Sen jälkeen olen käynyt sähköpostiviestittelyä niin lautakunnan jäsenten, kaupunginvaltuuston jäsenten, kaupunginhallituksen puheenjohtajan, vielä lautakunnan jäsenten ja lopulta kaupunginhallituksen jäsenten kanssa. Olen perustellut, väitellyt, älähtänyt, kertonut kantamme ja ihmetellyt nurinkurista päätöksen tekoa.
Lopulta tällä viikolla oli yhteydessä vielä kaupunginjohtajaan, apulaiskaupunginjohtajaan ja siihen ihan ärsyttävimpäänkin osoitteeseen, eli tilaajapäällikköön. En minä ehkä muuten, mutta toisen kysymyksen jälkeen kaupunginjohtaja välitti viestini suoraan tilaajapäällikölle. Sille, joka sopan aloitti, ja sille joka hoiti asiat väärässä järjestyksessä päätettäviksi.
Syksyn aikana saimme puolellemme 9/11 lautakunnan jäsenistöstä, ja hieman alle puolet kaupunginvaltuuston äänistä. Meidän harmiksemme valtuuston äänet jäivät lopulta ratkaiseviksi, vaikka heidän äänestys tehtiinkin ennen kuin meitä oli virallisesti kuultu. Olen lukenut tällä viikolla myös kuntalakia, väitellyt sen yksityiskohdista tilaajapäällikön kanssa ja itkenyt lasten viimeisessä joulujuhlassa pienessä päiväkodissa. Voittokakku vaihtuikin viikossa jäähyväiskakuksi.
En kuitenkaan haluaisi katkeroitua. Ihmettelen vain miten kaupunki edes haluaa rakentaa 240 lapsen jättiyksikön, ja miten sen viereen ei aiota suunnitella yhden yhtä bussipysäkkiä vanhemmille. Perheet pakotetaan yksityisautoiluun, lapset suljetaan isoihin yksiköihin ja meitä vanhempia ei haluttu edes kuulla koko prosessin aikana. Näennäisesti kuultiin, hieman muunneltiin totuutta päätöksen tekijöistä ja vahingossa lipsautettiin ehdotus jo ensi vuoden budjettiinkin. Jos emme vaikka huomaisi.
Opin, että aina kannattaa kuitenkin älähtää. Päättäjät tekevät muuten vielä tyhmempiä ehdotuksia jos kukaan ei sano vastaan, ja lopuksi kärsijöitä ovat me kuntalaiset. Seuraamalla valtuuston äänestyksiä oppii myös hyvin katsomaan ketä kannattaa äänestää seuraavissa vaaleissa, tai ainakin ketä ei kannata äänestää.
Olen nyt kahden vaiheilla lopetanko taistelumme tähän vai en. Monen kuukauden jatkuva taistelu on syönyt voimia, ja jouluna olisi vihdoin aika oikeasti levätä. Kaupunginjohtaja tietää kuntalakia minua enemmän, vetää naruista joita en tiedä olevan olemassakaan, ja tuskin saisin päätöstä kokonaan kuitenkaan kumottua. Hidastettua ehkä. En kuitenkaan millään haluaisi antaa viimeistä sanaa tilaajapäällikölle, joka aloittaa vielä sähköpostinsakin tervehdyksellä “moro”, ja lopettaa viestinsä pelkkään etunimeen. Hyvää joulua sinullekin Markku!
Hyvä että älähdit! Toivottavasti jaksat älähtää myös vielä jatkossakin lisää.
Mekin älähdimme ja saimme onneksemme ja täysin yllättäen positiivista vaikutusta aikaan. Kuntamme valtuusto äänesti juuri päivähoidon ryhmäkokojen kasvattamista ja subj ph-oikeuden rajaamista vastaan, ja tämä ei ollut mikään läpihuutojuttu. Varsinkin ph-oikeuden rajaamista pidettiin niin varmana, että ensi syksyn suunnitelmia oli jo laadittu sen pohjalta. Eräskin kanssaäiti kommentoi, ettei olisi ikinä uskonut tätä päätöstä juuri tältä kunnanvaltuustolta. Joten kyllä kannatti älähtää! Mäkin mukana missään tällaisessa ekaa kertaa ikinä.
Hienoa, että sinäkin olet lähtenyt samaan aktivismin touhuun mukaan!
Täällä asia itseasiassa näytti mutkistuvan perjantaina. Aiemmin samassa budjettipäätöksessä kaupunki päätti poistaa kaikki viittaukset koskien ryhmäkokojen kasvua ja ph-oikeuden rajaamisista. Nyt nämä samat virkamiehet jotka väittävät meille että valtuuston päättämä budjetti on se ylin päätös, vetoavat että budjetti ei voi päättää ph-oikeuden rajaamisesta. Siis ihan oikeasti, aivan järjettömiä virkamiehiä tässä kaupungissa!
Onnittelut kuitenkin teille! Me jatkamme omaa taisteluamme täällä 🙂