Lihaton lapsiperhe
Lihaton lokakuu on taas ovella. Meille tämä lokakuu tulee olemaan samanlainen kuukausi kuin muutkin, ja kaupasta ostetaan kaksi kinkku- ja metwurstipakettia kuukauden aikana. Rasiallinen luomumunia ja jonkin verran kalaa. Kauramaitoa, soijakermaa, kaurajugurtteja, Lidlin kreikkalaista jugurttia ja tavallista oltermannia. Jos oikein villiinnytään, niin jotain vähän kalliimpaa rasvaista juustoa viikonlopun kunniaksi. Jauhelihaa ei kuitenkaan, ei nakkeja, makkaraa, punaista lihaa tai kanaa.
Syksyn alussa lapset siirtyivät päiväkodissa kasvisruokailuun. Parin ensimmäisen viikon jälkeen kaikki ovat olleet tyytyväisiä, ja on jopa ollut ruokia joissa lapset eivät ole huomanneet omissa ruuissaan mitään eroa muiden ruokaan. En ole valitettavasti nähnyt ruokia livenä, listan mukaan niissä on kuitenkin runsaasti papuja, soijarouheita ja lasten mukaan ne ovat usein tosiaan liharuokien “kopioita”, olematta kuitenkaan liharuokia.
Ennen tätä uudistusta emme tehneet kotonakaan liharuokaa. Olen itse ollut kasvissyöjä 20 vuotta, ja lasten synnyttyä kahden tai peräti kolmen eri ruuan kokkaaminen tuntui liian ylivoimaiselta ajatukselta. Näin ollen päätimme kaikkien syövän samaa, sekalaista lihatonta ruokaa. Maitotuotteet, kala ja muna kuuluvat ruokavalioomme.
Uusien suosituksienkin mukaan punainen liha kuuluu lapsen ja aikuisen ruokavalioon vain pari kertaa viikossa. Lapselle riittäisi vain 250g lihaa viikossa, mikä todellisuudessa ei ole kovin montaa lihapullaa. Suositukset ovat vain toki suosituksia. Lihan voi kuitenkin korvata helposti, ja lapsen ruuan saa muutettua kasvisruuaksi päiväkodissakin terveydenhoitajan allekirjoituksella.
Meille tämä ei ollut ongelma, olin todistanut osaavani homman jo silloin kun kerroin ensimmäisen kerran reilun vuoden ikäisen lapsen syövän kotona samaa kasvisruokaa kuin minäkin. Sain aikaan hätääntyneen terveydenhoitajan, joka vaati ottaa lapselta pikaisen hemoglobiinin. Tuloksen ilmestyessä ruutuun sain hyväksynnän jatkaa samalla linjalla, eikä kauhisteluihin ole palattu enää sen jälkeen. Lapsen tulos 145 oli itseasissa enemmän kuin omat lukemani, ja kieltämättä minäkin hieman yllätyin.
Vaikka meillä ei syödä lihaa, tiedostan että välillä lapset syövät silti liian vähän kasviksia. Onneksi isompi lapsi on kiinnostunut ruuanlaitosta ja pelkkä porkkanan kuoriminen itse sytyttää jo tunteen siitä että sen voisi jopa syödä kokonaan. Samoin etupihalla itse kasvatetut kasvit ovat toki paljon kiinnostavampia kuin kaupasta ostetut, eikä luojan kiitos marjojen kanssa ole ollut mitään ongelmaa, päinvastoin. Ne on aina poimittu suoraan suuhun ja sienimetsäkin tuntuu olevan lapsille erityisen kiinnostava paikka.
Lokakuu on siis meille yksi samanlainen kuukausi. Tänään syötiin lasagnettea, jossa jauheliha oli korvattu soijarouheella ja eilen linssikeittioa. Molemmat lapset ovat oppineet nirsoilun salat päiväkodista, mutta ruoka tehdään silti enemmän vanhempien kuin lasten mieltymysten mukaan. Jos joku ruoka ei maistu, seuraavaan ruokaan saa odottaa yhtä kauan kuin muutkin. Siispä lähes aina pöydästä poistuu iloisia lapsia ja jäljelle jää tyhjät lautaset.
Meillä samansuuntaisia ajatuksia mm. jauhelihaa ei käytetä ja se korvataan aina soijarouheella. Harmi vain, että “tyhjät lautaset” ei meillä ole läheskään aina itsestäänselvyys. Kun ei maistu niin se ei maistu.
Nyt ihmetytti nämä kaksi kinkku- ja metwurstipakettia, miksi ne? Samanlainen ruokavalio on muuten minullakin: maitotuotteita, kalaa ja munia syön ja vuoden vaihteessa tulee kaksi vuotta täyteen ilman punaista lihaa. Enemmän pitäisi opetella soijarouheiden, linssien ja papujen käyttöä, mutta lihaa ei kuitenkaan ole ollut ikävä.
Meillä Irja mies on lihansyöjä, mutta ollaan sovittu että kotona tehdään periaatteessa vain kasvisruokaa. Jos olen pari päivää jossain poissa, niin silloin tästä saatetaan lipsua. Ja leikkeileistään mies ei suostunut luopumaan eikä niitä riistetä vielä lapsiltakaan, joten siksi ne on ainoita lihoja joita meille ostetaan. Ehkä jossain vaiheessa mies ja lapset luopuu niistäkin, mutta en nyt painosta. Itse en siis syö lihaa.
Itse olen kokenut että linssit on helppoja keitoissa, ja soijarouheita taas voi käyttää jauhelihan tapaan. Se muu tulee sitten vaan kun testaa ja kokeilee. Nyt meillä on pavut esim. paljon suuremmassa käytössä kuin soijarouheet.
Kiitos tästä! Luin postauksen jo aikaisemmin ja luulin kommentoineeni, mutta en sitten ollutkaan. Meillä poika on myös nyt siirtymässä ensi kuun alusta kasvisruokaan päiväkodissa. Vähän jännittää kuinka vaihdos menee. Lähinnä jännitän sitä kelpaako huonosti syövälle ihanalle ruoka enää ollenkaan päiväkodissa kun muilla on erinäköistä huttua lautasella. Kotona kasvisruoka kelpaa kuitenkin hyvin ja ei ole lihan perään kysellyt vaikka kohta viisi vuotiaana varmaan senkin osaisi tehdä!