Juhlamekko Blog Awards gaalaan
Vielä maanantaina se oli musta täyspitkä mekko. Olin ommellut sen kuusi vuotta sitten miehen väitöstilaisuuden karonkkaan, jonka jälkeen se sai roikkua kaapissa ihan käyttämättömänä. Pitkiä juhlapukuja kun ei juuri tarvitse käyttää, lyhyemmille sen sijaan olisi tarvetta hieman useammin.
Sain kunnian osallistua Suomen ensimmäiseen Blog Awards Finland gaalaan perjantaina. Myönnän, että jännitys oli valtava, kun edes mietin mitä gaalaan voisi pukea päälle. Saati kun kävelin paikalle liian korkeissa korkokengissä itse ompelemassani puvussa. Onneksi jännitys hälveni aivan ihanien ihmisten keskellä, ja gaala oli todella loistokas, lämmin ja vähän riehaskin. Kun äidit pääsevät viihteelle seljankukkadrinkit käsissä, ei menoa pidättele mikään.
Mekko oli siis vielä maanantaina musta. Se oli myös liian pitkä, vähän liian tiukka ja vähän liian musta. Niinpä leikkelin saumat auki, käänsin kankaan nurin ja ompelin uuden mekon. Tällä kertaa tein poikittaissauman vyötärölle ja lyhensin helmaa reippaalla kädellä. Suurin ongelmani tuli kenkien suhteen, ja vyön kiinnityksen viimeistelin vielä hotellilla puoli tuntia ennen metroon juoksemista.
Kuten sanottua, gaala oli todella onnistunut. Parempia kuvia ilmestynee gaalan nettisivuille huomisen aikana, ja toivottavasti siellä on myös jokunen ryhmäkuva jossa olen itsekin mukana. Kaikessa tohinassa kun unohtui pyytää asukuva omasta asustani. Mekkoa voi kuitenkin käyttää nyt seuraavissakin juhlissa boleron ja vyön väriä vaihtamalla. Perusmekkoa on helppo kierrättää juhlista toiseen pienillä uusilla vivahteilla.
