Lauantain kirjoneulesukat
Minulla on lauantaisukat. Kymmenen vuoden tauon jälkeen tartuin härkää sarvista ja lähdin neulomaan kirjoneuletta. Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirja sai innostuksen nousemaan uusiin lukemiin, ja Lankasatamasta saadut Austermann Steppin ohuet ja niin aivan ihanan pehmeät langat taas houkuttelivat neulomaan ihan kunnolla.
Istun lauantaiaamuisin muskarin aulassa puolitoistatuntia lasten laulaessa muskareissaan. Edes kahvilat eivät ole auki siihen aikaan, joten minulla on vain aikaa. Aikaa neuloa niin hitaasti tai nopeasti kuin tahdon.
Edelliset kirjoneuleeni ovat tosiaan pidemmän ajan takaa. Onneksi neulominen sinällään ei unohdu, ja Puikkomaisterin Sukkakirja esittelee uusia tapoja esim. kantapään suhteen. Aloitin neulomaan Sari-nimisiä sukkia. En päässyt kovinkaan pitkälle tajutessani ettei kärsivällisyyteni riitä niin epäsäännölliseen kuvioon. Joten purin ja aloitin alusta Nora-turkkilaissukkien kanssa. Niimpä näissä omissani on erilainen aloitus kuin ohjeessa.
Muuten seurasin ohjetta tarkalleen. Aivot joutuivat välillä hieman solmuun, mutta sukan lopussa tajusin oppineeni uuden tavan neuloa kantapään ja niin myös loppukavennukset. Hidastahan tämä on ollut, mutta oikeastaan kaiken sen arvoista. Nämä Austermann Stepp langat ovat niin pehmeää neulottavaa, että taidan tehdä raitasukat heti tähän perään.
Sukkakirjan tärkein opetus minulle on ollut myös oikean kokoisien puikkojen valinta. Sukasta tehdään oikeasti jalkaan istuva, eikä saappaassa joka puolelle heiluva lärpäke. Nyt kun toinen sukka on vihdoin valmis, uskon toisen valmistuvan hitusen nopeammin. En kuitenkaan pidä kiirettä. Kirjoneule opettaa kärsivällisyyttä, ja minä aion nyt olla kärsivällinen. Toivottavasti tekin olette, sillä sovituskuvat näistä tulevat vasta sitten kun sukat valmistuvat. Uskon että ne ovat odottamisen arvoisia.
Yhteistyössä Lankasatama ja Moreenikustannus
Ihanat, niin kuvio kuin värit! Itsekin haaveilen että oppisin joskus kirjoneuletta tekemään – tai nyt pienen vauvan kanssa toivon että joskus olisi aikaa keskittyä, siihen! Ja ehkä aloitan jostain yksinkertaisesta…
Nämä värit on kyllä herkulliset! Kirjoneule ei ole kovinkaan vaikeaa, pitää vaan muistaa ettei lankoja saa hirveästi vetää. Mutta joo, tämä kirja ei ehkä ole se helpoin mistä aloittaa. Kannattaa aloittaa vaikka jostain pilkuista tai raidoista 🙂