Epäreilut pelikortit

 

Olen tällä viikolla pelännyt enemmän kuin pitkään aikaan. On järkyttävän epäreilua miten toiseen perheeseen salama voi iskeä vaikka miten monta kertaa peräkkäin, ja vielä sitäkin surullisempaa on huomata terveydenhuoltomme asenne mikäli työpaikka ei tarjoa työterveyshuoltoa tai et voi käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Ei ole oikein joutua henkihieveriin vain sen takia ettei kunta voi tarjota lääkärin aikaa ajoissa.

Tällä viikolla olen pelännyt ystäväni elämän puolesta, ja itkenyt kuunnellessani kuinka toivosta ei ole kuitenkaan luovuttu. Eikä siitä saakaan luopua, ei missään nimessä. Pahis on nyt nimetty, tunnistettu ja hoito on luovutettu maan parhaimmille lääkäreille. Silti kaikki on muuttunut parissa päivässä aivan täysin.

Opin minäkin tästä jotain. Kävin pitkittyneen flunssani kanssa työterveydessä ihan varmuuden vuoksi. Tuntui väärältä päästä kahdessa tunnissa lääkäriin, labraan ja röntgeniin, kun tietää miten toisella puolella Suomea saa taistella viikon päästäkseen edes verikokeeseen. Alkava keuhkokuume on kuitenkin pieni vaiva ja hoidettavissa, vaikkakin se tietää sitä etten pääse tukemaan ystävääni sairaalaan.

Opin että mikään työ ei ole sen arvoista, että töihin pitäisi mennä sairaana. Töissä kukaan ei ole korvaamaton, mutta äitinä, siskona, isänä, ystävänä tai lapsena sinua ei voi korvata.

Minä aion laittaa kaiken toivoni nyt kehittyneeseen lääketieteeseen. Toivon parasta ja ompelen jotain lämmintä ja värikästä taistelua varten.

Similar Posts

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.