Vuodessa tapahtuu paljon

Lasten kanssa aika tuntuu menevän nopeammin kuin mitä itse pysyy mukana. Tänä syksynä molempien uhmat tuntuivat osuvan (taas) samaan aikaan, ja tänäänkin kantaessani makaroonina kiemurtelevaa lasta päiväkodista kotiin mietin tämän olevan kuitenkin jo aika helppoa.

Päiväkodista on tuotu aivan eri haasteita kotiin mitä vuosi sitten. Lasten mieli kuitenkin muuttuu hetkessä. Kun toinen saadaan vihdoin suostuteltua palapelien äärestä liikkumaan, päättää toinen olla osallistumatta mihinkään yhteisliikuntaan päiväkodissa tai vapaa-ajalla.

Molempia kiinnostaa kuitenkin piirtäminen, äidin kanssa askartelut ja nappien näpräämiset. Mikäli televisiosta ei tulekaan pikkukakkosta ja itse haluan ommella, voivat lapset järjestellä vaikka nappeja. Isompi osaa jo pyytää kankaista haluamiaan vaatteita, ja pienempi onneksi pukee sen mitä päälle puetaan. Tytöt eivät ehkä osaa shoppailla vaatekaupassa, mutta äidin kangaskaapin salat he tuntevat.

Minäkin olen toki kasvanut äitinä. Uuden kasvun mukana tulee uudet haasteet, ja ne opettavat aivan uudella tavalla. Onneksi google kertoo sen mitä äiti ei tiedä, ja välillä myös omat arvomaailmamme joutuvat pohdinnan alle. Vaikeista kysymyksistä voidaan siirtyä vielä vaikeampiin, ja niistä taas kepeällä lapsen otteella aivan toiseen arkisempaan kysymykseen. Jos lapsen pää on täynnä kysymyksiä, niin on sitä välillä äidinkin.

Vielä vuosi sitten oli hankala kuvitella elämää ilman jatkuvaa huolta lapsen ihottumasta. Nyt kun huoli on ollut poissa jo puoli vuotta, mahtuu elämään vihdoin paljon muutakin. On uusia sanoja, pitkiä lauseita, miinuslaskuja ja lukuharjoituksia. Odotamme tätä joulua vihdoin valkoisella mielellä.