Pikkujoulumekko tuunattuna

Viikko sitten mies alkoi vihjailemaan kuinka pikkujoulumekon ompelu kannattaisi aloittaa jo alkuviikosta. Kangaskaupassakin voisi kuulemma käydä maanantaina, eikä vasta perjantai-iltana. Ilmeisesti viime tingassa ommellut juhlapukuni kaipaisivat hieman pitkäjänteisempää suunnittelua. Koska sormukseni on yhä jossain kiillotettavana, päätin minäkin yllättää miehen.

Kaivoin kaapin perukoilta pari vanhinta mekkoani, ja otin rohkeasti sakset käteen. Mummoni syntymäpäiville seitsemän vuotta sitten ommellusta farkkumekosta riisuin heti ensimmäisenä vaalean nauhan pois, jonka jälkeen lyhensin helmaa pikkujouluille sopivammaksi. Mustaa ylioppilasmekkoani (tämän pitämisestä olikin sitten jo yli kymmenen vuotta aikaa!) lyhensin myös reippaasti, sekä avarsin myös pääntietä. Tästä tuli tämän jälkeen hieman liian antava ja ehkä hieman liian lyhytkin, joten tämä mekko sai jäädä pitkän harkinnan jälkeen odottamaan vielä raisumpia rientoja.

Pikkujoulupäivän aamuna ompelin lopulta farkkumekkoon pitsit. Mihin sitä nainen nyt tavoistaan pääsisi, ja viime tinka on paras motivaattori minullekin. Lopulta mekosta tuli aivan minun näköiseni. Kenkäpuoli oli suuri ongelma vielä pari tuntia ennen juhlia, ja enpä tainnut muistaa ottaa juhlista yhtään pukukuvaakaan. Vanajanlinnan pikkujoulut eivät kuitenkaan pettäneet tälläkään kertaa, ja mieli lepäsi kunnolla. Luvassa on vielä oman firmamme pikkujoulut, ja eiköhän niihinkin löydy jotain omasta kaapista. Viime tinkaan muokattuna toki.

Muistakaahan juhlia varovasti!