Politiikkaa Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettuna ja oman valtuustoryhmän puheenjohtajana.
Samalla kun pari päivää vierähti hallituksen sisäisiä taisteluja seuraten, kävin myös omaa taisteluani kaupungin päättäjien suhteen. Välillä kuulen sanottavan, ettei pienellä ihmisellä ole sanavaltaa suuriin poliittisiin keskusteluihin. Että turha sitä on mitään vastaan tapella, kun ei tavallista ihmistä kuunnella. Ollaan siis vaan hiljaa ja avaudutaan ehkä sosiaalisessa mediassa. Minä en kuitenkaan osannut olla hiljaa….
Kuukausi sitten päiväkodin syksyn vanhempainillassa oli rentoa keskustelua lasten kevätretkestä, sukkien myynnistä ja yhteisistä leikeistä. Me aikuisetkin hieman jopa pistimme leikiksi kahvinjuonnin lomassa. Eipä kuitenkaan mennyt kuin pari päivää, ja kaupunkimme Lasten ja Nuorten lautakunnan arvioitavana oli esitys päiväkotimme lakkauttamisesta. Isku vasten kasvoja, ja kovaa iskikin. Olin ajatellut ettei minulla ole aikaa vanhempaintoimikunnan rientoihin….
Viime aikoina on keskusteltu paljon kotimaisesta työstä. Kuinka pakolaiset tulevat ja varastavat työpaikkamme, kuinka hallitus riistää sunnuntaityöstä ja vähän muustakin, kuinka kotimainen yritys ei ole enää kotimainen ja kuinka yt-neuvotteluista uutisoidaan yhä lähes päivittäin. Voimme toki syyttää maailman taloudellista tilaa, kehnoa hallitusta tai huonoja pomoja. Voimme syyttää niitä maahanmuuttajia ja velloa omassa negatiivisuudessa päivästä…
Pieni aktivisti on herännyt minussa kevään aikana monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Omista ja muiden oikeuksista kiinni pitäminen antaa toivoa ja taistelutahtoa. Meitä ei voi syrjiä, viedä pois annettuja lupauksia ja varsinkaan lastemme tulevaisuudella ei saa leikkiä. Olen kauhistunut ajatuksesta päiväkotiryhmien kokojen kasvattamisesta, saati esikouluikäisten varhaiskasvatuksen siirtämisestä kerhotoiminnaksi. Olen itse kokenut 90-luvun laman…
Selasit loppuun!
Selasit loppuun!
Ostoskori on tyhjä.
