Kirottu kirjoneule ja ikuisuussukat

Muistatteko kun viime syksynä innostuin yksien sukkien verran kirjoneuleesta? Tuolloin oli juuri ilmestynyt Puikkomaisterin sukkakirja, ja olihan minunkin neulottava yhdet niin herkulliset sukat. Nuo sukat ovat edelleen käytössä, ja hyvät ovat olleetkin. Sen sijaan en tainnut kertoa, että aloitin toiset sukat heti samoilla langoilla siihen perään (toki niille parhaille puikoilleni), joista tulikin astetta pidempi projekti.

Aloitin nämä siis joskus lokakuun tienoilla. Nyt näin seuraavan vuoden elokuussa sain ne parhaimmat puikot vihdoin muuhun käyttöön, kun vihdoin sain neulottua sukat loppuun. Haluaisin sanoa että loppu meni kuin itsestään, mutta ei. Kirjoneule ei vain ole minun juttu, paitsi jos haluan kiduttaa itseäni illasta toiseen. No saahan sillä nättiä jos haluaa, ja arvostan kaikkia jotka jaksaa nähdä sen vaivan. Minä tuskin jaksan kovin usein.

Langat ovat Austermann Stepp peruslankaa Lankasatamasta, jossa on Aloe Veraa mukana. Sukat on neulottu puikoilla (ne parhaat on lyhyet Karbonzit) nro 2,5mm, ja silmukoita näissä 36-38 sukissa on 72. Kuviot on keksitty itse, mutta tuota Puikkomaisterin sukkakirjaa suosittelen. Samoin aina se loppusilitys tai höyrytys, näidenkin ilme muuttui totaalisesti parempaan höyrytyksen jälkeen.

Kun mietin viimeisiä kuvioita toiseen sukkaan, ilmoitti vanha ystäväni toivovansa nämä omiin jalkoihinsa. Niinpä nämä lähtevätkin kirjeenä Helsinkiin, lämmittämään ystävän jalkoja ja muistuttamaan että arjessa saa olla vähän kreisejä värejä ja kuvioita. Ne tuovat vain särmää.

Huokaisen vielä kerran helpotuksesta, ja aion muistaa sanomani seuraavan kerran kun haaveilen isommasta kirjoneuleprojektista. Kuka oikeasti tykkää kirjoneuleesta? 😉