Joulufiilis
On vihdoin alkanut tuntumaan jo hieman joululta. Eilinen lumisade sai koko perheen hymyilemään, ja mäkeä on laskettu ihan urakalla. Tänä aamuna heräsin lenkin himoon, ja ennen lapsien aamupalaa olin juossut jo neljän kilometrin aamulenkin. Minä, joka ei puoli vuotta sitten juossut edes kolmea lyhtytolpan väliä. Tänään juoksukengät saivat alleen vielä nastat, eikä kaatumistakaan tarvinnut jäisillä teillä pelätä.
IsoSiskolle löysimme perintöjen kätköistä jonkun ikivanhan kypärämyssyn. Pitkä roikkuva tupsu ja kirpeän sekava värimaailma viittaavat jonnekin ysärin alkumaille, mutta lapselle tämä oli vain suuri hieno löytö. Mikäs siinä, pää pysyy lämpimänä, oli se tyyli sitten nykyaikaa tai ei. Ja no, ehkä päiväkodin tädit saavat pienen hymyn huulille.
Joulukalenterikin on otettu viikonlopun aikana taas käyttöön. Piparit, askartelu ja joululaulut ovat saaneet tunnelman korkealle, varsinkin kun tietää ettei tänä vuonna tarvitse itse huolehtia jouluruuista. Mies korjasi auton rikkomalla siitä yhden johdon, joten toivoa sopii että jouluaattona matka joulupöytään ja toiseenkin sujuu ilman että auton ikkunat höyrystyvät kuin saunassa. Lähes kaikki lahjatkin on kääräisty käytettyihin papereihin, eikä stressi hengitä niskaan kovinkaan ankarasti.
Niin ja mikä parasta, tajusin että minulla on viikon joululoma alkamassa jo viiden päivän päästä. Lapset odottava joulupukkia vaan eivät ole toivoneet edes lahjoja. Ne ovat tosin vielä työn alla, sillä onhan tässä aikaa. Ainoa toivoni on, että lumi säilyy vielä jouluun asti.
