Kranssista keski-ikään
En tajunnut sitä vielä ilmottautumisvaiheessa. Siinä vaihessa kun työt nököttivät vierekkäin valmiina portailla kuvattavana enkä löytänyt omaani muiden seasta, välähti se sitten tajuntaan. Minun käsityöni ovat keski-ikäistyneet, ja sen johdosta minä olen vanhentunut ainakin kymmenen vuotta.
Kävin siis tekemässä kranssin jos toisenkin Marttojen pajassa. Mitä ihanaa yhdessä oloa, toisilta oppimista ja uuden kokeilua. Olen toki tehnyt seppeleitä, vääntänyt pajua mekon muotoon ja tehnyt kaikenlaisia käsityötä pienestä pitäen. Ensimmäistä kertaa ripustin sellaisen kuitenkin ulko-oveeni. Tosin eihän minulla ole ollut ulko-oveakaan kuin vasta pari vuotta, ja sekin taitaa virallisesti olla taloyhtiön ovi.
Tein niitä kuitenkin kaksi, kun nyt vauhtiin pääsin. Toinen saattaa kuivua oudon näköiseksi, joten aloitin jo heti tällä jouluisemmalla. Pienempi lapsi oli apurinani, ja kantoi tämän kotiin asti. Nyt hän ilmoittaa siis tehneensä koko kranssin.
Kaikki materiaalit on kerätty luonnosta rautalankaa lukuunottamatta. Maksoin kuusi euroa kurssista, joten halvaksi tuli. Ja olipa muuten hauskaa!