Joulun odotus
Ennen lapsia en ollut ollenkaan jouluihminen. Töiden kasaantuminen jouluksi aiheutti jo stressin sinällään, saati reissaamiset ympäri Suomen sukulaisiin parin päivän takia. Nyt kun lapset ovat isompia, on joulu kuitenkin aika kiva juttu.
Lapset lukevat lelulehteä kuin parasta lastenkirjaa, vaikka tänä jouluna toiveenamme onkin elämyslahjojen antaminen ja saaminen. Lapset puhuvat ja odottava vaikka teatteriretkeä mummon kanssa todella pitkään, eikä sitä elämystä korvata muovileluilla.Toki lapset varmasti saavat sukulaisilta lelun tai kaksi, mutta mitään isoa kasaa emme aio edes pyytää. Ennemmin kausikortti sukulaisen kanssa uimahalliin, tai vaikka lupaus junareissusta isomman kaupungin eläinmuseoon riittää erittäin hyvin.
Olen jopa ensimmäisen kerran ompelemassa lapsille omaa joulukalenteria. Ideoita olen hakenut Pinterestistä, ja jouduin jopa hieman pohtimaan kalenterin tarpeellisuutta. Olen itse lapsena saanut aina kuvakalentereita, enkä aikuisenakaan ole halunnut pilata perinnettä yhdelläkään suklaakalenterilla. Päätin lasten kuitenkin ansaitsevan jonkinlaisen joulukalenterin, sellaisen mistä paljastuu arkisia kivoja asioita. Mitään suurta joulukalenteria blogiin ei ole tulossa, mutta enköhän jaa täällä vinkin tai toisenkin siitä mitä joulukalenterista voi löytyä.
Pimeyden kunniaksi asensimme sisälle ensimmäiset koristevalot. Kaupunkiin ilmestyi uuden kauppakeskuksen myötä kaupunkilaisen rautakauppa Clasu, jota hyödynsimme heti. Löytyipä samasta liikkeestä myös nastat juoksukenkiini sekä lapselle ikioma taskulamppu. Ei siis vaivuta synkkyyteen. Pinterestistä löytyy myös ideoita näppärään joulukuuseen, ja aivan varmasti meillä tullaan näkemään jotain tuon tyylistä heti kun olen päässyt teippikaupoille.
Mitä jouluideoita teillä on täksi vuodeksi?
Ihana tuo viiri 🙂 Meilläkin on kovaa huutoa nuo lelulehdet, lähes kaikki lelut on jo raksitettu. Välillä poika huomaa, että jostain puuttuukun raksi, ja asia täytyy korjata välittömästi 😉
Meillä lapset ei raaski piirtää lehtiin, ne on kuin aarteita. Eikä ne varmaan uskaltaisi leikata niistä kuviakaan. Ei ne edes odota lahjoja, mutta lelulehtiä ne rakastaa 😀
Ideoita oli vaikka muille jakaa (lähinnä lahjapuolella), mutta terveydellisistä syistä suurin osa saa jäädä odottelemaan ensi vuotta. Villalangat ei onneksi karkaa minnekään, vaikka tilaa vievätkin. Tällä hetkellä päässä pyörii lasten kalenterin askartelu. Mitään turhaa krääsää en sinne halua piilottaa ja ajattelinkin toteuttaa sen niin, että joka päivälle tulee viesti. Fröbelin palikoiden joululaulu-cd ja lasten piparipurnukka löytyi kirppikseltä, muuten mennään pitkälti jouluun valmistautumisella. Joululeipomista, -askartelua, -näyteikkunoiden bongailua, -siivousta, -kuvaukset (isovanhempien lahjakalenteria varten), -koristeiden ripustelua yms. Vähän oon yrittänyt hillitä vielä jouluinnostustani, kun mies ei siitä vielä välitä, mutta viikonloppuna on lapsen ensimmäiset pikkujoulut, siitä kai se odotus kunnolla alkaa.
Tuo viestijuttu kuulostaa mielenkiintoiselta, millaisia viestejä ajattelit laittaa?
Me odotamme innolla/kauhulla sitä uutta soivaa joululaulukirjaa. Lapset tuntien sitä soitetaan repeatilla koko ensi vuosi 😉
En ole vielä päättänyt, miten viestit toteutan. Niin sanavalmis en varmaan jaksa joka päivä olla, että runomuotoon saisin, vaikka se olisikin varmaan kaikista hauskin. Jos päädyn luukkukalenteriin (mikä tuntuu tällä hetkellä todennäköiseltä vaihtoehdolta), saatan laittaa vaan lyhyitä “Joulusiivous”-viestejä, pussukkakalenteriin taas voisi ilmestyä joka päivälle oma viesti tontulta.
Mä vähän mietin sitä soivaa joululaulukirjaa, mutta ajattelin juuri tuota, etten jaksa sitä koko vuotta. 😀